Siirry pääsisältöön

carry dawn

kun mä en nyt jaksais mitään. me pistettiin Nikan kanssa just välit poikki Masaan, kun se aina hakkasi Nikaa ja valehteli mulle. täähän ei varsinaisesti kenellekkään kuuluisi, mutta mun on pakko purkaa tää jonnekin, tuntuu niin pahalta. mä kerron tän koko jutun alusta.

ekaks me mentiin sellaseen piäneen leikkipuistoon ja leikittii siel ja oltii niinku bestikset yleensä. sit me lähettii mein koululle ja mentii päiväkodin pihaa ja hommailtii siel kaikkee, kunnes Masa vei Nikalta sen huivin päästä ja sit Nika tönäs Masaa. sit siin välis oli jotain, en muista mitä ? sit Masa meni istuun keinuun ja mä istuin maahan, samoin Nika. mä kysyin Masalta, et miksi se valehtelee ja mä purin kaiken kivun ja surun mun sydämestäni. me ei varsinaisesti riidelty, mutta musta tuntui tosi pahalle. sitten me lähdettiin ja mä rupesin itkeen, se oli jättäny mulle liian suuret arvet sydämeen ja Nikalle ulkosesti. mä vaan sanon, ettei Masa edes koskaan halunnut olla mein kaveri, sille tää kaikki oli vain leikkiä.

mä haluan kiittää Nikaa, vaikken tiedä, lukeekse tätä koskaan. (luultavasti kyllä.) kiitos, että sä olet aina tukenu mua ja ymmärtäny, mikä mulla on, ilman, että mä olen sitä ruennu selitteleen. kiitos, koetetaan päästä tästä yli ja tuetaan toisiamme, kyllä me pärjätään.

kiitos kaikesta. ja Masalle, mä sanon hyvästi.

nyt mä en jaksa. hyvää yötä ~

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...