carry dawn

kun mä en nyt jaksais mitään. me pistettiin Nikan kanssa just välit poikki Masaan, kun se aina hakkasi Nikaa ja valehteli mulle. täähän ei varsinaisesti kenellekkään kuuluisi, mutta mun on pakko purkaa tää jonnekin, tuntuu niin pahalta. mä kerron tän koko jutun alusta.

ekaks me mentiin sellaseen piäneen leikkipuistoon ja leikittii siel ja oltii niinku bestikset yleensä. sit me lähettii mein koululle ja mentii päiväkodin pihaa ja hommailtii siel kaikkee, kunnes Masa vei Nikalta sen huivin päästä ja sit Nika tönäs Masaa. sit siin välis oli jotain, en muista mitä ? sit Masa meni istuun keinuun ja mä istuin maahan, samoin Nika. mä kysyin Masalta, et miksi se valehtelee ja mä purin kaiken kivun ja surun mun sydämestäni. me ei varsinaisesti riidelty, mutta musta tuntui tosi pahalle. sitten me lähdettiin ja mä rupesin itkeen, se oli jättäny mulle liian suuret arvet sydämeen ja Nikalle ulkosesti. mä vaan sanon, ettei Masa edes koskaan halunnut olla mein kaveri, sille tää kaikki oli vain leikkiä.

mä haluan kiittää Nikaa, vaikken tiedä, lukeekse tätä koskaan. (luultavasti kyllä.) kiitos, että sä olet aina tukenu mua ja ymmärtäny, mikä mulla on, ilman, että mä olen sitä ruennu selitteleen. kiitos, koetetaan päästä tästä yli ja tuetaan toisiamme, kyllä me pärjätään.

kiitos kaikesta. ja Masalle, mä sanon hyvästi.

nyt mä en jaksa. hyvää yötä ~