the fatal believer

kas huomenta päivää pitkästä aikaa. mulla onkin nyt ollut todella tylsää. ja mua masentaa taas. eikä se tunnu olleskaa kivalta. kaikki on valhetta, minä odotan. milloin saan kuulla totuuden, edes sinun suustasi ? huoh. mä en jaksais enää, mutta pakkohan mun on. mitä mä muka voisin tälle tehdä ? en mitään. siinäpä se. mä haluaisin eroon tästä, mutten tiedä miten.

onko sulla kaikki hyvin ?

ei, kaikki ei todellakaan ole hyvin. minä en halua tietää totuutta, minua ei kiinnosta mikään valhe nimeltä ''totuus''.

saanko kuulla, mikä sulla on ?

mua väsyttää. masentaa ja mä ikävöin. miksei niistä tunteista pääse eroon ? miksi tunteet keksittiin, miksei me voida vastustaa niitä ?

mä haluan auttaa sua.

mitä sä sille muka voit, kun en itsekään. eikös mun pitäisi pystyä ratkoon omat ongelmani itte, eikä sun ? mun ongelmiahan ne on, eikä niiden pitäis tulla koko kylän tietoon, niin, että mun ongelmia ratkottas koko kylän voimilla.

mä haluan vaan, että sä, kultapieni, tiedät sen, että mä rakastan sua, enkä jättäis sua mistään hinnasta. mä tahdon kuiskata helliä rakkauden sanoja sun korvaasi ja pitää sua kiinni, niin, ettet sä pääsisi mun luotani pois. mä halaisin sua ja pitäisin sua sylissä, lohduttaisin kun sua itkettäis ja itkisin sun kanssasi. sä olet mun oma kultaseni, sua ei multa kukaan vie. sä et mun muistoistani koskaan katoa, mä rakastan sua liikaa, pitäiskö lopettaa ? kun en kuitenkaan, en osaa, en siihen pystykkään.