Kolme vuotta sitten tähän aikaan mä odotin kuustoistavuotissynttäreitäni ja pelkäsin lukion alkua. Kaksi vuotta sitten tähän aikaan mä odotin seitsemäntoistavuotissynttäreitäni ja huomasin selvinneeni lukion ekasta vuodesta hengissä. Vuosi sitten tähän aikaan mä odotin kahdeksantoistavuotissynttäreitäni ja huomasin selvinneeni toisestakin vuodesta. Nyt mä odotan yhdekstäntoistavuotissynttäreitäni ja valmistuin lukiosta eilen. Sinänsä se tuntuu kummalliselta, sillä oli monia hetkiä, jolloin mä olin todella lähellä luovuttaa ja ajattelin, että mä en tule kyllä koskaan valmistumaan. Mutta tässä mä olen, valkolakki omistuksessani ja päättötodistus hyllyllä lepäämässä. Kaikista kirjoituksista läpi päässeenä ja tarpeelliset kurssit suorittaneena. Toivottavasti edes vähän viisaampana kuin silloin kolme vuotta sitten.
Lukioaikaani mä en tule koskaan unohtamaan, vaikka todennäköisesti henkilökohtaisesti en saanut siitä niin paljon irti kuin olis ollut mahdollista. Syy tähän olen vain ja ainoastaan minä, mutta mä tykkään lykätä syyn ahdistuksen harteille. Mä maalailin kauhukuvia mielessäni koko kesän ennen lukion alkamista, mutta loppujen lopuksi ei se ollut niin kamalaa. Tosin se on pakko sanoa, että jos lukeminen ja pänttääminen ei kiinnosta, en suosittele lukioon menemistä. Siellä sitä joutuu tekemään (vaikka no, eipä sitä itekään tullut aina ihan tarvittavan ahkerasti opiskeltua mutta sillä nyt ei enää tässä vaiheessa ole merkitystä).
Joo, ehkä mä en saanut paljon kavereita tai osallistunut kaikkeen kivaan, mutta se ei oikeastaan haittaa mua. Se, etten mä tanssinut vanhoja tai osallistunut penkkareihin oli mun oma päätös, enkä mä kadu sitä (vaikka ihmiset mulle sanoikin, että tulisin näin tekemään). Itsenäinen opiskelu oli kuitenkin tosi kivaa ja täällä meidän lukiossahan on tunnetusti laadukas opetus, joten siitä mulla ei ole minkäänlaista valittamista. Ja joo, ehkä mä olen nyt vielä ahdistuneempi kuin kolme vuotta sitten, mutta niin ne asiat vaan joskus menee.
Ja mitäs nyt? Aika moni varmaan haki yliopistoon tai ammattikorkeakouluun tai sitten pitää välivuoden, kuten mäkin. Mulla ensimmäisenä kalenterissa olis ajokortin hommaaminen (kyllä, jäi silloin tekemättä kun 18 täytin), hygieniapassin hommaaminen ja töiden etsiminen. Myös kielikursseja ajattelin tässä välivuoden aikana käydä, sillä haluaisin ehkä opiskella kieliä, en vielä tiedä. Tosin ihan ensin vietän rauhallisen kesän, ensi lauantaina käyn kiertelemässä kirppareita ja sunnuntaina juhlin koirani viisivuotissynttäreitä, heinäkuussa täytän 19 ja käyn Lapissa (kuten joka vuosi) sekä elokussa olis tarkoitus käydä pikkusiskon kanssa Helsingissä.
Konkreettisemmassa lähitulevaisuudessa menen noin vartin päästä saunaan ja yritän ehkä illemmalla kirjoittaa jotain. Alkaa pikkuhiljaa tää vuosia kestänyt writer's block mennä ohi, niin kirjoittaminenkin helpottuu. Ihanaa. Tästä postauksesta tuli nyt vähän tällainen train wreck mutta en oikein tiedä, miten pukisin ajatukseni sanoiksi. Mulla on välillä sellainen ongelma. Ei kai siis muuta kuin peace, hyvää kesää kaikille ja onnea vielä valmistuneille!
