hellurei, ihmiset. lähestyn teitä, jotka ehkä saatatte tänne eksyä (siel ylälaidas on sellanen rasti, jos klikkaaset sitä ni pääset poies), näin jotain raapustellen, vieläpä omalla rakkaalla äidinkielelläni. jonka kokeesta onnistuin saamaan 7+! mitä vittua aivot? anteeks nyt ihan helvetisti, mutta mulla on ollut äidinkieli 9 niin kauan kun vaan jaksan muistaa, että kiitos nyt tästäkin tempusta. niin, siis... anteeks, olihan mulla nyt asiaakin.
meinasin hieman, koska jostain syystä kun tietää, että tulee oleen enemmän vapaa-aikaa niin tekee mieli enemmän kirjoitella ja tulee ihan välillä inspistäkin, joten ajattelin, että koska en jaksa uuttakaan blogia nyt tehdä, niin laajennan tätä olemassaolevaa niin, että kirjottelen tänne ihan normipostauksia, niin kuin ennen teinkin, ja lisäilen kuvia ja sen sellasta, ettei vaan ois pelkkää angstia tai päivän biisejä. katopa perkele, siitähän tuli yksi ihan helvetin pitkä lause ! ja minäkö en muka osaa äikkää.
potkaisempa tämän uunituoreen idean käyntiin sillä, että ilmoittelen saavani huomenna tojistuksen, joka meinaa sitä, että kesäloma alkaa. aika nastaa, etten sanois. en odota mitään jumalallisen kirkasta ja loisteliasta tojistusta koska, tbh, en oo jaksanut panostaa juurikaan muihin aineisiin kuin enkkuun ja psykaan. hups. anygays, varmaan numeroita löytyy ihan 5-10 että laidasta laitaan on sitäkin matemaattisten kirjainten kirjoa. jos pitäis arvailla, veikkaisin, että fysiikka ois se 5 ja enkku se 10. muista numeroista en osaa mennä sanomaan.
vaikia käsittää sitäkään, että lukion eka vuos ois lopussa. on tapahtunu paljon ja ei mitään. negatiivisia asioita on ollu jonkin verran; oon ollut yksinäisempi ja ahdistuneempi kuin koskaan, itsetunto on ollu alempana kuin koskaan... mut on niitä positiivisiakin juttuja; koulu on menny yllättävänkin hyvin, olen jollain tasolla sinut itteni kanssa, olen saanut yhden uuden kaverin, olen kerennyt ihastua... kaikkea sitä. olen myös käsittäny sen, että mä en oikiasti voi olla näin helvetin _itsekäs_ koko loppuikääni, joten päätin, että nyt mulla ei ole mitään väliä, vaan tahdon yrittää auttaa kaikkia niitä, ketkä oikiasti puhuu mulle ja joillon paha olla. mä olen isopieni ihminen, kyllä mä pärjään.
kello näyttää olevan kolmea vaille kaheksan, mikä meinaa sitä, että meikämandoliini ottaa ja karkaa tonne olohuoneen puolelle tuijottelemaan big bangiä ja juomaan vähän vaniljakokista (ei vittu mikä gängstä!). tulin just tuosta serkun valmistujaiskinkereistä, olipa äriät juhulat huhhuh. onnia kuitenkin vielä serkkukullalleni (olethan ainoa, hehehe)! huu, omat ylioppilasjuhulat oiskin sitten parin vuoden päästä... ei jännitä yhtään !
mun synttäreihinki on enää reilu kuukausi. 17. jännää. nyt alkaa pikkuhiljaa kaikki ideat syntyä kuolleina ja aivosolutkin harmaantuu ja mädäntyy niin pahasti, että mun on nyt parempi jättää tää tähän, mennä tuonne ja huomenna hakia tojistus ja jäähä kesälomalle. että sois sitte moro, lehemät! ristus notta.
- ronnie
