TEARS FOR THE FALLEN.

 Tämän kertainen niin sanottu vuosikatsaus on nyt pari päivää myöhässä, koska jostain syystä tän kirjottaminen aina katoaa mun ajatuksista jossain vaiheessa. Johtunee varmaan siitä, että suunnittelen aina alottavani tän tekemisen yöllä, jolloin luonnollisesti unohdan sen. Nyt ajattelin ottaa itteäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tän harvinaisesti näin päiväsaikaan. Kello on 13:25 ja on 6. tammikuuta vuonna 2021. Viime vuosi oli... outo, jos ei muuta. Ajattelin vetää tästä korona-hommelista puhumisen ihan tässä alussa, koska en mielellään haluaisi tuoda sitä koko ajan esille, vaikka onhan se toki ollut aika suuri osa meidän kaikkien elämää nyt koko viime vuoden ajan. Onnekseni mä itse sekä läheisimmät ihmiseni ollaan vältytty sairastumiselta, eikä meistä kukaan ole tietääkseni edes altistunut. Mulla on sinänsä vähän ristiriitaiset fiilikset koko jutusta, sillä vaikka mä en halua sairastua tai mitään, ei mua silti sinänsä pelota se. Mä luulen tämän johtuvan siitä, että mua nyt ei yle...

Noin vuosi sitten, melkein täsmälleen samaan kellonaikaan, mä kirjoittelin tänne postauksen, jossa kävin läpi ekan yliopistosyksyn juttuja, ja yleisesti vuotta 2018. Nyt ois kai aika tehdä vähän samaa vuoden 2019 ajalta. Jos alotetaan alkuvuodesta, niin muutin silloin tosiaan toisen kämppikseni sekä yhden toisen tytön kanssa uudeen asuntoon lähemmäs yliopistoa. Meillä on sujunut ihan kivasti, mutta välillä musta on tuntunut todella ulkopuoliselta, koska mun kämppikset opiskelee samaa alaa, ja luonnollisesti he myös juttelevat opinnoistaan sun muusta paljon. Etenkin loppukevättä kohden mua alkoi ahdistaa todella paljon, joten vetäydyin usein omiin oloihini, en liittynyt keskusteluihin enkä ollut kovin puhelias muutenkaan. Usein mun päivät menikin sit siihen, että itkin huoneessani aamun pikkutunneille asti, joskus myös itsetuhoisesti ahdistustani purkaen. Me kuitenkin juteltiin asiasta, ja sen jälkeen meillä on mennyt paremmin. Mä olen itse ihan tietoisesti, etenkin nyt syksyllä, yritt...

Kello on tällä hetkellä 1.16 yöllä, 25. joulukuuta. Joulupäivä. Istun koneeni edessä ja mietin kulunutta päivää. En ole aikoihin pystynyt hymyilemään näinkään aidosti, ja tiedän sen olevan joulun ja loman ansioita. Olen aina rakastanut joulua. Yhdessäoloa, tunnelmaa, hyvää ruokaa, lahjoja. Joulu on mulle vuoden onnellisinta aikaa. Niin onnellista kuin tällaisessa ''tilassa'' voi tuntea. Vuosi 2014 on kohta ohi, on hieman vaikea käsittää, kuinka jälleen yksi vuosi on mennyt niin nopeasti. Tänä vuonna on tapahtunut paljon. Aloitin lukion. Sain diagnoosit ja pillerit kouraan, olen masentunut ja ahdistunut. Opin itsestäni paljon uutta, tajusin myös vihaavani itseäni paljon enemmän kuin mitä kuvittelin. Huomasin esittäväni paljon enemmän kuin mitä tiedostin tai mitä oli tarkoitus. Tiedän pettäneeni vanhempani, eivät ne tällaista lasta halunneet. Haluaisin vain että ne olisivat musta ylpeitä. Tässä vuodessa on myös ollut hyvää. Täytin 16, ja vaikka en haluaisikaan ka...