Siirry pääsisältöön

they'll never hurt me again

joo hohhoijaa terve. tää elämä alkaa käydä jokseenki tylsäks tääl, ja arvatkaas kaks kertaa ketä niinko kiinnostaa elää sitä ? joo, ei mua ainakaan. taas tääl hommitaa jotai mun selän takana, ja arvatkaa kaks kertaa kiinnostaisko mua ees tietää miten ne koittaa salailla niitä juttuja multa ? jos jossain paskassa sanotaan sanakin musta tai mainitaan nimelläkin, mulla on oikeus tietää siitä. tai jos siitä aletaan väittää et oma elämä, ni vittu hankkikaa itte elämä, sillonku sosiaalisia elämiä jaettii ni mua ei kukaa kuttunu paikalle, jote arvatkaa kaks kertaa et miks mul ei oo sellasta. kyllähän mä tiedän et ne vihaa mua. en mäkään niitä rakasta.

just taas ei niinko innosta yhtään olla tässä, miks mä ees jumitan täs ku mä voisin olla tekemässä jotai rakentavaa ja muuta mukavaa, mähän voisin olla just tälläkin hetkellä lukemassa tuolla jotain järkevää, tai vähemmän järkevää, kirjaa. mut kun ei, kohtaloa ei näemmä vissii kuseteta. mut väliäkös tuolla, eihän mun tarvii edes olla kiinnostunut siitä, mitä paskaa se kohtalo mun selkäni takana hommaa. senkun vaan viskoo paskaa niskaan, niin ne muutki tekee. ihan ku mä tästä asemasta johonki pääsisin, se vaan on mun kohtalo olla tämmönen vähäosainen. en mä sille mitään voi.

.. juu moi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...