Siirry pääsisältöön

Abandoning ship

Kun mä heräsin tänä aamuna ja silmät puoliksi auki katoin puhelimen liian kirkasta näyttöä, kertoi se mulle että tänään on joulukuun viimeinen päivä. Tän koko vuoden viimeinen päivä. Se on aina vähän kummallinen ajatus, koska vuodet tuntuu nykyään menevän tosi nopiasti ja no, onhan se nyt aina vähän omituista. Vuosi vaan loppuu ja uusi alkaa.

Ihmiset tekee lupauksia seuraavalle vuodelle, kuka lupailee parantavasa elämäntapojaan, kuka vannoo matkustavansa maailman ympäri. Mä taas en ole koskaan nähnyt mitään pointtia tällaisissa lupauksissa, vaan mä olen ennemminkin asettanut itselleni tavoitteita. En osaa sanoa miten hyvin onnistuin saavuttaan viime vuonna asettamani tavoitteet, mutta vaikka en olisikaan, niin onhan tässä koko helvetin loppuelämä aikaa.

Tää vuosi ei oo oikeestaan ollut sen erikoisempi kuin mikään muukaan. Täytin kesällä 17, syksyllä alkoi lukion toka vuosi, lopetin käynnit psykiatrin/psykologin luona... Sain ehkä uusia kavereita, sydänkin särkyi taas kaiken häslingin keskellä... En koe muuttuneeni itse kuluneen vuoden aikana juurikaan. Ehkä mä olen yrittänyt olla parempi ihminen ja ehkä olen siinä onnistunut, ehkä en. Vaikia sanoa.

Ihmiset sanoo aina, että tee seuraavasta vuodesta elämäs paras tai vähintäänkin parempi kuin edellisestä, mutta kai sekin riippuu niin paljon susta itsestäs. En mä halua väkisin rueta vääntämään alkavasta vuodesta mitään mun elämän parasta, sillä mä uskon siihen, että sellainen vuosi tulee ihan sen enempiä kikkailematta jos on tullakseen. Onhan se tietty silti kiva aina toivoa, että seuraavana vuonna ois parempi ja iloisempi mieli, tai että onnistuis suhteissa ja sen sellasta. En mä halua aloittaa uutta vuotta ajattelemalla automaattisesti että siitäkin tulee paska.

Okei, ehkä tää kuulostaa vähän turhan synkältä, mikä ei nyt todellakaan ollut mun tarkoitus, hups... Ehkä mun pointti ja punainen lanka, jos sellaisia alun perinkään oli, on se, että tuopa vuosi 2016 mitä tahansa tullessaan, mä taidan olla valmis ottamaan sen vastaan. Joo, mä uskoisin niin.

Hyvää uutta vuotta kaikille!
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää