Siirry pääsisältöön

Come close

Song of the day;;


We are the insect
We are the insect, breeding
We are the insect
We are the insect, breeding

A fire burns
In the back of
The throat
Let it out, let it out
Before the
Choke

Dusk dismantled
Combustion's convergence with our existence
Dusk dismantled
We are the infinitesimal

Bursting inside out
Bursting from the inside out
Bursting inside out
Bursting from the inside out

I dig a hole
Through what's left of
My world
Searching for, something more
I turn it
Inwards

Dusk dismantled
Combustion's convergence with our existence
Dusk dismantled
We are the infinitesimal

I'm falling, I'm falling
In this colossal void
Each day that I spent digging downward
Built me up for a higher fall

Dusk dismantled
Combustion's convergence with our existence
Dusk dismantled
We are the infinitesimal

Dusk dismantled
Dusk dismantled
Dusk dismantled
Dusk dismantled
Combustion's convergence with our existence

--

En tajunnutkaan aikasemmin, kuinka kireitä mun vanhemmat on. Ne tuntuu jotenkin ihan erilaisilta kuin ennen. Se vaikuttaa myös mun pikkusiskoon. Pieni pala mua kuoli, kun se sanoi tänään (kun nyt viikonlopuksi kotiin tulin), että 'onneks sä oot täällä'. Mua vähän pelottaa, miten mä selviän, kun oma mielenterveys on rehellisesti sanottuna aika retuperällä nyt ja huoli mun perheestä vaan kasvaa. En mä halua, että mun asiat alkaa luistaa huonommin sen takia, että mä vaan koko ajan vatvon mielessäni miten porukat jaksaa. Mä niin toivon, että ne oikeasti toteuttaa sen täältä pois muuttamisen ja uusien töiden etsimisen, koska mä olen aika varma, että juuri sitä ne tarvitsee. Mä haluaisin puhua niiden kanssa tästä asiasta, mutta mä en tiedä miten ne reagois enkä tiedä miten asian vois tuoda esille. Tuntuu, että meidän tapa olla puhumatta asioista on aika outo. Terapiassa hoitaja kyseli, miten mun porukat reagoi mun mielialaan ja onko ne huolissaaan musta. Tuntui vähän hassulta sanoa, että ei ne ole koskaan edes kysyneet multa että olenko mä ok. Kun me soitellaan, ei ne koskaan kysy, että mitä mulle kuuluu tai miten mulla menee. Eniten mua kuitenkin pelottaa se, että miten mun sisko pärjää. Mä en ikimaailmassa halua, että se joutuu taistelemaan kaikenmaailman masennuksien ja ahdistuksien sun muiden kanssa, koska onhan tää nyt ihan perseestä. Mun perhe on mulle niin älyttömän tärkeä ja mua sattuu huomata ettei asiat oo enää samanlaisia kuin ennen. Mä olisin toki voinut kirjoittaa tästä ihan kunnon postauksen, mutta mua väsyttää ja halusin saada johonkin purkaa näitä ajatuksia mitä mulla tänään on herännyt.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää