Siirry pääsisältöön

Means to an end (The greatest betrayer)

Song of the day;;


Firenze, lo sai, non è servita a cambiarla
La cosa che ha amato di più è stata l'aria
Lei ha disegnato, ha riempito cartelle di sogni
Ma gli occhi di marmo del colosso toscano
Guardano troppo lontano

Caro il mio Barbarossa, studente in filosofia
Con il tuo italiano insicuro certe cose le sapevi dire
Oh lo so, lo so, lo so, lo so bene, lo so
Una donna da amare in due, in comune fra te e me

Ma di tempo ce n'è
In questa città
Fottuti di malinconia e
Di lei

Per questo canto una canzone triste, triste, triste
Triste, triste, triste
Triste, triste, triste
Triste come me

E non c'è più nessuno
Che mi parli ancora un po' di lei
Ancora un po' di lei

E non c'è più nessuno
Che mi parli ancora un po' di lei
Ancora un po' di lei


Ricordo i suoi occhi, strano tipo di donna che era
Quando gettò i suoi disegni, con rabbia, giù da ponte vecchio
Io sono nata da una conchiglia, diceva
La mia casa è il mare e con un fiume no
Non la posso cambiare

Caro il mio Barbarossa, compagno di un'avventura
Certo che se lei se n'è andata, no, non è colpa mia
Oh lo so, lo so, lo so, la tua vita non cambierà
Ritornerai in Irlanda con la tua laurea in filosofia

Ma io che farò
In questa città?
Fottuto di malinconia e
Di lei

Per questo canto una canzone triste, triste, triste
Triste, triste, triste
Triste, triste, triste
Triste come me

E non c'è più nessuno
Che mi parli ancora un po' di lei
Ancora un po' di lei

E non c'è più nessuno
Che mi parli ancora un po' di lei
Ancora un po' di lei

--

Tää viikko on alkanut aivan luokattoman paskasti. Eilen oli jotenkin todella henkisesti raskas päivä, mikä oli monien eri tekijöiden summa. Närästikin illalla niin pirusti. Tänään mulla ois ollut neljän tunnin luento, mutta eikös siinä tietysti käy niin, että mä herään saatanalliseen migreeniin enkä pääse sängystä ylös. Eipä siinä muuta, kuin että ton kurssin arvosana muodostuu työstä, jonka tehtävänanto annettiin juuri tolla luennolla. Tuntuu vähän sellaselta ihmispaskalta, kun ei tässä auta muu kun laittaa proffalle sähköpostia ja kysyä että mitäköhän helvettiä pitää tehdä. Migreeni onneks hellitti päivän mittaan ja nyt on ihan normaali fiilis taas. Onneks pääsen viikonlopuks kotiin. Alkaa taas jotenkin ahistaa ja vituttaa niin paljon etten tiedä miten päin olla. Ikävä Runttia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...