Terrified

 Song of the day;;

→ The Amity Affliction - Drag the Lake

Kick it

Drag the lake

You won't find me

I've been tempting fate

With my heart beside me

I am the stone below the water

Cold and hard to touch

Just when you think I can't get lower

I turn my back and fuck it up

You can drag the lake

But you won't find me

You can drag the lake

But you won't find me

So come and drag the lake

You'll see I've done some diving

I had some extra weight

With no one to untie me

I am the stone below the water

Cold and hard to touch

Just when you think I can't get lower

I turn my back and fuck it up

You can drag the lake

But you won't find me

You can drag the lake

But you won't find me

I'll stare into the sun

To burn out what I've done

I'll tear myself apart

To see what I've become

Nothing wrong with my depression

My sick and miserable obsession

If I can only get some space

If I could only learn my lesson

(If I could only learn my lesson)

(If I could only learn my lesson)

You can drag the lake

But you won't find me

You can drag the lake

But you won't find me

You can drag the lake

But you won't find me

You can drag the lake

But you won't find me

--

Tässä taas yks viime aikojen lempibiiseistä. Mut hei, nyt ollaan kunnialla selvitty Ouluun! Muutaman laatikon jaksoin vielä tässä illalla laittaa, huomenna sit loput. Tarviin vielä sohvan, toisen kirjahyllyn sekä toisen laatikoston/lipaston. Täällä on myös tosi vähän keittiössä kaappitilaa, joten vähän kuumottaa, että miten mun kaikki mukit mahtuu sinne... Myös mun teet ei meinanneet mahtua, hahaha. Myöskään tasotilaa koriste-esineille ei oo kamalasti, joten en tiiä mihin tungen niitä. Vuodesohva on myös hankittava, koska sisko on todennäkösesti tulossa syyslomallaan muutamaks päiväks tänne käymään. Huomenna tosiaan jatkan laatikoitten purkamista ja käyn varmaan vähän jalkaisin tutkiskelemassa ympäristöäni. Pakko myöntää, että vaikka oon tosi innoissani siitä, että vihdoin muutin ja pääsin tänne, niin kyllä mulle silti kyyneleet tuli silmiin ja tunteet pintaan, kun porukat vihdoin lähti kotia, kun oltiin syöty ja saatu huonekalut koottua. Ei tullu ihan samanlaista kun silloin kaks vuotta sitten, jolloin lähestulkoon huutoitkin (olisinkin varmaan, jos en ois muuttanut soluun). Varmaan osaksi johtunee tunteiden pinnassa oleminen siitä, että mä olen nyt kuitenkin sen kolmisen kuukautta taas ollu kotona, ja mulla on kuitenkin aina ollu läheiset välit mun porukoiden kanssa. Ja Runttiahan mulla nyt on aina ikävä. Alussa se on aina vähän hankalaa, ja etenkin jos mä jään miettimään yhtään tätä asiaa, niin kyllähän se itkuksi menee. Siksi hyvä, että mulla on huomenissa niin paljon tekemistä. Ja toki mä sitten pidemmillä vapailla menen käymään kotona ja porukat tulee jossain vaiheessa käymään täällä, että ei se nyt kuitenkaan ole niin, etten mä enää näkisi niitä tai menis kotiin. Tunteet on jännä juttu.