too bad you can't cure bitch

aaaaaaaaaa. kesälomaki on kohta ohi. aika menee joskus liian nopiasti, vaikka toisaalta, joskus se menee liian hitaasti. sekin tietty riippuu tilanteesta, paikasta, ajasta... ihmisistäkin. sen(kin) takia ei kannata tuhlata aikaa semmosten ihmisten kanssa, jotka vaan tekee olon huonoks, jotka ikään kuin imee susta kaiken ilon ja muun semmosen.

miks ihmiset sairastuu, miksi ne kuolee, miksi ne tappaa toisiaan? ne on erittäin hyviä kysymyksiä. elämä ei valitse uhrejaan, ja tosiasia on se, ettei kukaan oo selvinny elämästä hengissä. se on kai mahdotonta, mut mahdotonkin on mahdollista. vai onko? ni'iin. näitä elämän pieniä kysymyksiä joihin kai kukaan ei tiedä vastausta. en tiedä teistä, mut mä en ainakaan.

voisin myös kysyä iteltäni, mihin mä olen menossa? mitkä on mun tavoitteet, mikä mä haluan olla, miksi mä haluan tulla? en voi sanoa, et tietäisin vielä. mut sen mä tiedän, ettei tässä elämässä voi saavuttaa lasta eikä paskaa, jos tarrautuu menneisiin tapahtumiin ja ihmisiin ja jää ulisemaan paikalleen. pitää osata päästää irti asioista, joille ei voi enää mitään, mut pitää osata pitää kiinni asioista, jotka on sen arvoisia. en osaa sanoa, oonko mä itse onnistunut tuossa, mutta omasta näkökulmastani katsottuna luulisin, että aika pitkälti.