En tiedä miksi, mutta kun tulin lenkiltä, sain takin pois päältä ja istuin koneen eteen ruokaa odotellessani, alkoi tehdä mieli kirjoittaa tänne taas jotain kunnollista pitkästä aikaa. Oikeasti siis pitkästä aikaa, koska en taaskaan muista, millon oisin viimeks näin tehnyt. Enkä oikeastaan tiedä nytkään, mitä ajattelin kirjottaa, koska mitään supermullistavaa ei oo tapahtunu. Kevät on aluillaan, linnut lauleskelee, lumi alkaa ehkä hyvällä tuurilla kohta sulamaan ja aurinkokin joskus jaksaa pilvien takaa paistaa. Viime perjantaina oli mun viimeset kirjotukset ja enää mun ja ylioppilaslakin välissä seisoo kasa tekemättömiä kurssitöitä, joiden aloittamista mä vaan lykkään ja lykkään koska a) ahdistaa ja b) olen laiska, saamaton paska. Ei siis mitään uutta missään.
Tuntuu jotenkin taas siltä, että on hirveästi kaikkee, mitä pitäis tehdä. Ja liian lyhyessä ajassa tietenkin. On edellä mainitut kurssityöt, ajokouluunkin kai pitäis ilmottautua ja kesätöitä hankkia, pitäis laittaa terveydentila kuntoon... Yksinkertasia asioita kaikki sinänsä, mutta mitään mä en silti kykene tekemään vaikka tiedän, että kello tikittää koko ajan. Se on ilkeä noidankehä; tiedän, että pitäisi tehdä juttuja, koska on kiire ja se ahdistaa, joten en saa mitään tehtyä ja sekin ahdistaa. Kaikki ahdistaa.
Tää alkaa nyt hyvin hälyttävästi kuulostaa pelkältä valitukselta (heitetäänkö vielä perinteinen yksinäisyys-rant tähän niin on sit kerralla kunnon valitusvirsi?), joten mietitääs, onko tässä lähiaikoina tapahtunu mitään positiivista. Ainakin nyt on tullu kateltua sarjoja ja leffoja taas säännöllisesti, ja ''uusia'' vaatteitakin on tullu osteltua. On muuten kiva, kun vihdoin löytää sen oman tyylinsä ja pystyy sitä lähteä muokkailemaan siihen suuntaan, mikä hyvältä tuntuu. Lisäksi ehkä parhaimpana juttuna; mä olen vihdoin saanut taas inspiraatiota leipoa ja tehdä jälkkäreitä! Ai että, mä olinkin jo kaivannut sitä. Tähän mennessä oon tehny mm. toffeeomenakorvapuusteja, kurpitsakääretorttua, appelsiinilettuja, marjamurupaistosta sekä hienolla nimellä varustettuja Sydänystävän leivoksia.
No. Nyt tässä kohta taidan liueta tuonne keittiön puolelle syömään ja sen jälkeen katselen Netflixiä. Myöhemmin taidan juoda pari kuppia teetä ja toljottaa Emmerdalea ennen kuin otan itseäni oikeasti niskasta kiinni ja kirjoitan pari puuttuvaa esseetä. Baby steps, y'know. En tiedä miten usein tulee tulevaisuudessa kirjoteltua, mutta ehkä mä voisin yrittää hieman useammin jotain raapustella. Sikäli mikäli tapahtuu mitään mainitsemisen arvoista. En ehkä kehtaa tehdä perus ostostenesittely-postausta, koska se venyisi sadan kilometrin pituiseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti