Calling

 Kello on tällä punaisella minuutilla 00:23. On torstai, 4. heinäkuuta vuonna 2024. Mulla on päivää alle viikon päästä synttärit. Täytän 26, mikä tuntuu ihan helvetin laittomalta. Ei musta tunnu yhtään sen viisaammalta tai aikuisemmalta, kuin sillon, kun täytin vaikkapa 21. Omalla tavallaan tuntuu, että aika kuluu ja vanhenen kyllä fyysisesti, mutta en henkisesti. Tiedostan toki sen, että olenhan mä itse asiassa kasvanut henkisesti hyvin paljon tässä vuosien aikana, mutta ehkä se, että mun perusluonne kaiken tän masennuksen, ahdistuksen ja syömishäiriön alla on kuitenkin jollain tavalla pysyny samanlaisena.

Istun tällä hetkellä ruokapöydän ääressä meidän mökissä Ylläsjärvellä. Ollaan tänä vuonna meidän perinteisellä Lapin reissulla vähän aikasemmassa vaiheessa kuin yleensä. Tultiin tänään (tai no, eilen jos ihan tarkkoja ollaan) Sallasta tänne, matkalla pysähdyttiin Sodankylässä. Tutut maisemat rauhottaa mieltä. Kuten mä tuossa jo jokunen päivä sitten sanoin, mä olen aika varma siitä, että haluaisin joskus ees jonkin aikaa asua Lapissa. Mä olen aina pitänyt täällä käymisestä tosi paljon. Nuorempana olin ehkä hieman kateellinen, kun luokkakaverit sun muut kävi lomilla ulkomailla ja ite pääsin aina ''vaan'' Lappiin, mut mitä vanhemmaksi mä tulen, sitä enemmän mä arvostan näitä reissuja ja odotan tänne tulemista. 

Lueskelin tuossa tylsyyksissäni muutamia vanhempia tekstipostauksia, ja tuli jostain syystä taas pitkästä aikaa sellainen fiilis, että ois kiva kirjotella jotain pidempää tekstiä. Näiden välillä kun venähtää usein jopa vuoden päivät. En oo kai jaksanut tai muistanut tehdä niitä vuosikatsauksiakaan enää pariin kolmeen vuoteen. Mutta eipä tässä toisaalta ole sen kummempia tapahtunut. Mä lopetin yliopisto-opinnot ja oon oikeastaan sen jälkeen yrittänyt keskittyä oman henkisen hyvinvointini parantamiseen tai edes ylläpitämiseen. Psykofyysistä fysioterapiaa mulla on ainakin tän vuoden loppuun, katotaan sitten lähempänä loppuvuotta, että miten jatketaan eteenpäin. Haluaisin kyllä opiskelemaan, mutta tiedän, että ainakaan vielä en mitenkään kykene täysipäiväiseen opiskeluun. Enkä mä tiedä kunnolla vieläkään, mitä haluaisin opiskella. Oon tainnut aiemminkin mainita siitä, ettei mua oikeastaan juuri mikään kiinnosta eikä mulla ole sellaista intohimoa mihinkään. Mä tykkään kirjoittaa ja siinä se.

Viime aikoina, sanotaanko tässä alkukeväästä lähtien, syömishäiriö on vallannut taas mun ajatuksia aika paljon. Veikkaisin, että ensimmäisen sysäyksen tähän anto se, että laihduin jonkin verran sillon syksyllä 2022, kun alotin Brintellixin ja sen sivuoireena tullut pahoinvointi sai mut syömään tosi vähän (toki mä en koskaan ole ollut mikään suursyömäri, mutta kyllä sen huomasi, ettei pystynyt syömään). Jotenkin mieli vaan automaattisesti väänsi siitä hyvän asian, vaikka se terve osa mua tiedostaa, ettei se mikään hyvä juttu oikeasti ole. Törmäsin tuossa muutama päivä sitten ihmisten kokemuksiin kehodysmorfiasta, ja ne kävi aika yks yhteen sen kanssa, miten mä olen itseni nähnyt ja kokenut jo vuosien ajan. En tiedä, voisiko mulla olla kyse myös jostain tällaisesta.

Tulevaisuus siis stressaa kuten aina ja paino ahdistaa (mua on myös tässä viimeisen n. vuoden aikana palellut jatkuvasti; en tiiä, johtuuko se tästä syömishäiriöstä vai kenties diabeteksestä). Lisäksi mielessä pyörii usein Runtti ja sen ikääntyminen, vaikka yritän sitä olla miettimättä. Oon ollut sen kanssa lähes 24/7 nyt sen vähän yli kuukauden, mitä oon porukoilla ollut. En mä niin tyhmä ole, etten olisi jo silloin aikoinaan tajunnut, että jonain päivänä siitä pitää luopua. Tuntuu vaan, että nää lähes 12 vuotta on menneet niin nopiasti. Ajatus siitä, että aikaa on niin paljon enemmän takana kuin edessä, sattuu. Helpottaa toki se, miten se on vielä tosi virkeä, energinen, utelias ja haluaa olla mukana. Huoli kuitenkin on, iän ja etenkin sen diabeteksen takia. Tuntuu kyllä ihan joltain universumin vittuilulta edelleen. 

Mulla oli vielä joku ajatus, mutta se katosi. Kello on nyt 00:40 ja mua alkaa vähän väsyttää (heräsin jossain kello 8 kun edellinen mökki piti luovuttaa kello 11 mennessä ja mä tällaisena yöihmisenä en oikein perusta aikaisista herätyksistä), joten taidan ruveta pikkuhiljaa valmistautumaan yöpuulle. Lisäksi mua palelee taas. Jos ei oo hellekeli, niin mulla on kylmä. Oon kyllä aina palellut helposti, mutta en kyllä ihan tässä mittakaavassa. En ees jaksa googletella asioita, kun kaikki oireet yms. vaivat selittyy joko masennuksella/ahdistuksella tai diabeteksellä. Tästä tuli ehkä jokseenkin sekava teksti, voipi olla, että oon jonkin verran ruosteessa näiden postauksien kanssa. Pitäis kirjotella enemmän. Nyt hörppään loput Pepsi Maxit lasista pois ja lähen käymään kusella. Näkyillään toivottavasti ennen ens vuotta vielä tällasen pidemmän tekstipostauksen merkeissä.