August

 Mitä meille tapahtui? Nuorena mä kuvittelin aina, että me ollaan ikuisesti yhdessä. Tai edes jollain tavalla läsnä toistemme elämissä. Mä en osannut koskaan sitä sanallisesti ilmaista, mutta sä olit kauan yksi mun elämän tärkeimmistä ihmisistä. Mä en ole koskaan osannut olla yhtä luonnollisesti kenenkään muun kanssa. Mutta asiat ei aina mee niin kuin olettais tai haluais. Me ei olla puhuttu varmaan kohta kolmeen vuoteen. Mä en osaa sanoa mitä tapahtui. Ehkä mä kyllästyin tai ehkä sä kyllästyit. Ehkä meidän oli vaan aika ja tarkoitus kasvaa erillemme ja meidän polkujen oli aika erkaantua. Ehkä me oltiin toisillemme niitä ihmisiä, jotka käy opettamassa jotain.

Tai en mä tiedä, mitä mä sulle olen. Tai olin. Mä en syytä sua mistään, en enää ainakaan. Ehkä joskus nuorempana tunteiden vallassa syytin. Sen jälkeen mä syytin itseäni. Monta vuotta. Mä tiedän että mä en ole täydellinen ihminen enkä edes mitenkään erityisen hyvä. Mutta vaikka asiat kuinka olisikin loppujen lopuksi mun syytä, mä en jaksa enää pitää itseäni vastuussa siitä, miten meille kävi. Mä en syytä enää itseäni. En syytä suakaan. En syytä oikeastaan ketään. En halunnut koskaan, että näin käy eikä näin olis varmaan tarvinnut käydä, mutta näin kävi.

Mä en enää ajattele sua niin usein kuin ennen. Joskus kun näen jonkun vanhan kuvan meistä, hymyilen vähän ja mietin ehkä hetken jotain kivaa muistoa. Sitten se hetki menee ohi ja sä palaat takaisin mun muistoihin, sinne, missä muutkin mun menneisyyden ihmiset on. Sä et ole samalla hyllyllä kuin muut, mutta siellä sä silti olet. Sun syntymäpäivänä mulla on kuitenkin edelleen vähän vaikea olo. Ehkä osa musta toivoo, että mä uskaltaisin ottaa suhun yhteyttä vielä. Ehkä toinen osa musta toivoo, että sä ottaisit muhun vielä yhteyttä joskus. Ehkä mussa on myös osa, joka toivoo, ettei meidän tiet kohtaa enää koskaan.

Joskus mä olen miettinyt, millaisia asiat olis, jos menneisyys olis mennyt eri tavalla. Entä jos me oltais pysytty ystävinä? Entä jos me oltais riitauduttu eikä juteltu vaikka yläasteen jälkeen enää ollenkaan? Joskus sattuu muistaa, että mä sain sut hetkeksi takaisin elämääni ja meillä ois voinut mennä kai ihan hyvin. Ehkä me ollaan liian erilaisia nykyään. Ehkä mä en kuulu enää sun elämään. Ehkä sä et kuulu enää mun elämään. Ehkä meille ei ole enää paikkoja toistemme elämissä ja ehkä se on ihan okei. Ehkä niin on tarkotuskin olla.

Mutta olipa nykyhetki millainen tahansa, sulla tulee aina olemaan erityinen paikka mun sydämessä. Mä en ole koskaan vihannut sua. Sä olit mun ensimmäinen rakkaus eikä sitä voi mikään poistaa. Vaikka me ei enää koskaan vaihdettaisi sanaakaan tai nähtäisi toisiamme, se pysyy. Meillä on hyviä muistoja. Ehkä joskus se, mitä sä sanoit siitä, että mä kaipaan meitä sellaisina kuin me oltiin ennen enkä nykyään, pitää paikkansa. Ehkä meidän olis pitänyt tutustua toisiimme uudelleen. Tai ehkä meidän ei tarvitse enää tuntea toisiamme. 

Mun ajatukset suhun liittyen on olleet jo vuosien ajan tosi ristiriitaisia. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän mä ajattelen sua enkä oikeastaan edes kaipaa sua elämääni ollenkaan. Mut välillä tulee hetkiä, jolloin mä vain toivon, että voisin laittaa sulle viestiä tai soittaa sulle ja vaan jutella jostain turhanpäiväisestä. Musta tuntuu, että mä pärjään ihan hyvin ilman suakin. Mutta silti välillä musta tuntuu että mä tarvitsisin sua vielä. Ehkä mulla ei ole oikeutta tuntea niin. Sä olet siirtynyt eteenpäin ja mä olen siirtynyt eteenpäin. Et ehkä usko sitä, mut mä en roiku enää menneisyydessä samalla tavalla kuin ennen.

Mä varmaan satutin sua liikaa. Ehkä sä satutit mua liikaa. Me varmaan satutettiin toisiamme aika paljon. Eikä niitä asioita saa tekemättömiksi vaikka kuinka anteeksi pyytelisi. Enkä mä halua tai jaksa enää pyytää anteeksi. Ehkä sä olet antanut mulle anteeksi, ehkä et. Ehkä mun ei tarvitse sitä koskaan tietää. Ehkä mä pärjään paremmin ilman sitä tietoa. Mä en tiedä, mistä tää kaikki tuli yhtäkkiä, mut jostain syystä tuntui siltä, että tää piti saada pois sisältä vellomasta. Mitä tahansa meille tapahtuu, tai on tapahtumatta, on ihan okei. Mä olen okei minkä tahansa lopputuloksen suhteen.