Like love

 Song of the day;;

→ The Fray - Over My Head (Cable Car)

I never knew

I never knew that everything was falling through

That everyone I knew was waiting on a cue

To turn and run when all I needed was the truth

But that's how it's gotta be

It's comin' down to nothing more than apathy

I'd rather run the other way than stay and see

The smoke and who's still standing when it clears

And everyone knows I'm in

Over my head, over my head

With eight seconds left in overtime

She's on your mind, she's on your mind

Let's rearrange

I wish you were a stranger, I could disengage

Just say that we agree and then never change

Soften a bit until we all just get along

But that's disregard

You find another friend, and you discard

As you lose the arguments in a cable car

Hanging above as the canyon comes between

And everyone knows I'm in

Over my head, over my head

With eight seconds left in overtime

She's on your mind, she's on your mind

Everyone knows I'm in

Over my head, over my head

With eight seconds left in overtime

She's on your mind, she's on, on

And suddenly

I've become a part of your past

I'm becomin' the part that don't last

I'm losing you, and it's effortless

Without a sound

Lose sight of the ground in the throw-around

Never thought that you wanted to bring it down

I won't let it go down 'til we torch it ourselves

And everyone knows I'm in

Over my head, over my head

With eight seconds left in overtime

She's on your mind, she's on your mind

Everyone knows

She's on your mind

Everyone knows I'm in over my head

I'm in over my head, I'm over my

Everyone knows I'm in

Over my head, over my head

With eight seconds left in overtime

She's on your mind, she's on your mind

--

Pitkästä aikaa tarjolla throwback-torstaita. Tällä biisillä ei ole sen kummempaa tarinaa, olen tän aikoinani jostain löytänyt (katoin aikoinaan paljon fanvidejä tubesta, joten varmaan jostain sellasesta olen tän poiminut) ja aina tykännyt. Tänään on ollut vähän vaikea päivä. On itkettänyt ja ikävä on tosi kova. 

DiE4u

 Song of the day;;

→ Joseph William Morgan & Shadow Royale - What a Wonderful World

I see trees of green, red roses too

I see them bloom, for me and you

And I think to myself

What a wonderful world

What a wonderful world

Hear babies cry, I watch them grow

They'll learn much more

Than I'll ever know

And I think to myself

What a wonderful world

Yes, I think to myself

What a wonderful world

See skies of blue, clouds of white

Bright blessed day and dark sacred night

And I think to myself

What a wonderful world

What a wonderful world

And I think to myself

Dead butterflies

 Song of the day;;

→ MARINA - Teen Idle

I wanna be a bottle blonde

I don't know why but I feel conned

I wanna be an idle teen

I wish I hadn't been so clean

I wanna stay inside all day

I want the world to go away

I want blood, guts and chocolate cake

I wanna be a real fake

Yeah, I wish I'd been a

Wish I'd been a teen, teen idle

Wish I'd been a prom queen, fighting for the title

Instead of being sixteen and burning up a bible

(Feeling super, super, super)

Feeling super, super, super suicidal

The wasted years, the wasted youth

The pretty lies, the ugly truth

And the day has come where I have died

Only to find I've come alive

I wanna be a virgin pure

A 21st century whore

I want back my virginity

So I can feel infinity

I wanna drink until I ache

I wanna make a big mistake

I want blood, guts and angel cake

I'm gonna puke it anyway

Yeah, I wish I'd been a

Wish I'd been a teen, teen idle

Wish I'd been a prom queen, fighting for the title

Instead of being sixteen and burning up a bible

(Feeling super, super, super)

Feeling super, super, super suicidal

The wasted years, the wasted youth

The pretty lies, the ugly truth

And the day has come where I have died

Only to find I've come alive

Come alive, I've come alive, ah-ah

Oh, oh, oh-oh-oh

Oh-oh-oh, oh-oh-oh

I wish I wasn't such a narcissist

I wish I didn't really kiss the mirror when I'm on my own

Oh, God, I'm gonna die alone

Adolescence didn't make sense

A little loss of innocence

The ugly years of being a fool

Ain't youth meant to be beautiful?

Yeah, I wish I'd been a

Wish I'd been a teen, teen idle

Wish I'd been a prom queen, fighting for the title

Instead of being sixteen and burning up a bible

(Feeling super, super, super)

Feeling super, super, super suicidal

The wasted years, the wasted youth

The pretty lies, the ugly truth

And the day has come where I have died

Only to find I've come alive

Only to find I've come alive

Only to find I've come alive

(Come alive)

(Feeling super, super, super)

(Feeling super, super, super)

(Feeling super, super, super)

(Come alive)

--

En muuten muistanut eilen sanoa, mutta porukat oli täällä sunnuntain, jolloin käytiin taidemuseossa, käppäiltiin kaupungilla ja käytiin Rossossa syömässä. Oli kivaa olla porukoitten kanssa. Tänään oli terapia. Juteltiin Runtista, käytiin läpi tavoitteita ja jatkettiin vähän niitä ystävyysjuttuja. Ulkona oli lämmintä.

We got the moves

 Song of the day;;

→ ERRA - Hourglass

I've watched a lot of things crumble in my hands

Falling through my fingers like grains of sand

When the hourglass tips over on its side

Does it create infinite moments or leave us trapped in time?

Loath, disdain, pity, regret consume me and I shut down

Dissolving internally with no silver linings to any clouds

I disassociate with everything I know

Drowning out, losing control

My detachment permeates to everything I know

Refill the sands and balance the scales or let me go

I'm becoming everything that I defied

Withdrawn emotions, I've built a shell and I live inside

I disassociate with everything I know

Drowning out, losing control

My detachment permeates to everything I know

And I'm drowning out, losing control

Losing control

I'm becoming everything I defied

Slowly withering, there seems to be no way out

Refill the sands, balance the scales or let me go

Loath, disdain, pity, regret consume me and I shut down

Slowly withering with no silver linings to any fucking clouds

I disassociate with everything I know

Drowning out, losing control

My detachment permeates to everything I know

And I'm drowning out, losing control

Losing control

--

Tuli pidettyä tuossa hieman pidempi tauko, kun olin viime viikon porukoilla enkä ihan rehellisesti vaan jaksanut käydä täällä. Mietin jopa muutamia kertoja, että olisin jättänyt tän kokonaan, mutta tässä sitä vielä kuitenkin ollaan. Teki hyvää käydä porukoilla, vaikka toki se teki tilanteen todellisemmaksi ja vaikeitakin hetkiä oli. Helpotti kyllä valtavasti olla sellaisten ihmisten seurassa, ketkä käy läpi samaa suruprosessia ja ymmärtää. En oo ehkä koskaan tuntenut meidän perhettä niin tavallaan yhtenäiseksi kuin silloin, kun oltiin just haettu Runtin uurna kotiin, halattiin kaikki toisiamme ja itkettiin. Edelleen mulla on aivan älytön ikävä joka päivä ja sattuu todella paljon, vaikka kyyneleitä ei aina tulisikaan. Tuntuu vaan niin vahvasti siltä, että jotain puuttuu. Eikä mua oikein ole kiinnostanut kamalasti mikään. Värit on haaleita ja korvissa kohisee koko ajan. Mutta muisteleminen on helpottanut, ja nyt pystyn enimmäkseen jo katsomaan kuvia hyvällä mielellä. Loppujen lopuksi se suruhan vaan kertoo siitä, miten vahva side meidän välillä oli. Sain myös mukaan Runtin rakkaimman, tyynynä käytetyn possulelun sekä yhden sen vanhan joulupaidan. Sisko otti kanssa pari muistoesinettä, porukat säilytti vaan valokuvat. Ymmärrän kyllä toisaalta sen, miksi ne ei halua säilyttää mitään esineitä. Oon saanut sen käsityksen, että porukat haluais kuitenkin vielä jossain vaiheessa tulevaisuudessa ottaa toisen koiran, joka ei tietenkään tule olemaan mikään Runtin korvaaja, vaan täysin oma yksilönsä, joten sille hommataan sitten uudet, omat tavarat. Edelleen mä antaisin mitä vaan, että saisin Runtin takaisin, mutta mä olen todella kiitollinen siitä ajasta, mikä me saatiin viettää yhdessä. Aika tekee toivottavasti tehtävänsä ja kipu hellittää, mutta unohtaa mä en aio koskaan.

Mitä jäljelle jää

 Hei, rakas Runtti.

Toivottavasti matka meni hyvin. Löysitkö jo Unnan, Napin ja muut? Anteeksi, etten pystynyt hyvästelemään tai olemaan sun luona viimeisinä hetkinä. Se oli yksi mun pahimmista peloista. Etten saisi jättää jäähyväisiä. En syytä sua, en tietenkään. Mä tiedän, että sä yritit. Olisit varmasti odottanut, jos olisit voinut. Kaikki taisi käydä niin nopeasti, ettet varmaan itsekään tiennyt, mitä tapahtuu. Sua varmasti pelotti, kun tunsit, että kehosi alkaa pettää. Mutta nyt suhun ei enää koskaan satu, sua ei väsytä eikä sun tarvitse huolehtia mistään.

Äiti ja isä soitti tänään kertoakseen uutiset. Mä olen aina pelännyt tätä päivää eniten, vaikka tietysti tiesin, että se tulee joskus vastaan. Ei kukaan elä ikuisesti. 13 vuotta ja 9 kuukautta vaan tuntuu liian vähältä ajalta sun kanssa. Viime vuosina ja etenkin viime kuukausina oon yrittänyt totutella ajatukseen. Eihän siitä mitään tietenkään tullut, sillä aina kun pääsin siihen kohtaan, missä mun olisi pitänyt kuvitella elämä ilman sua, en pystynyt ja aloin vaan itkemään. Mä uskon niin vahvasti, olen aina uskonut, että sä olet mun sielunkumppani. Niin sanottu sielunkoira. Miten mun on tarkoitus elää ilman sua?

Mä en ole koskaan rakastanut ketään tai mitään niin paljon kun mä rakastan sua. Nyt en enää tiedä, mihin se kaikki rakkaus menee. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että se valtava lämpö on muuttanut muotoaan pelkäksi kylmäksi tyhjyydeksi, joka on kietoutunut mun sydämen ympärille ja tehnyt kodin mun keuhkoihin. Sä varmaan hyvin tiedät, että veit osan mun sydämestä mennessäsi. Sitä palaa mikään ei voi koskaan tuoda takaisin, eikä se haittaa. Sä saat pitää sen. Se oli aina sulle tarkoitettu.

Äiti kysyi, että olenhan mä edelleen menossa käymään porukoilla ensi sunnuntaina, kuten oli sovittu. Pakko myöntää, että ihan ensin mun teki mieli sanoa, etten usko pystyväni, mutta tosiasia on se, että mä haluaisin mennä jo heti. Tiedän, että tulee sattumaan aivan helvetisti se tyhjä talo ilman sua, joutua näkemään kaikki sun lelut, tyynyt, hihnat sun muut tavarat. Mulla on täällä kotona sun piparkakkumies-vinkulelu ja sun juomakuppi. En varmaan raaski sitäkään kuppia laittaa pois vielä pitkään aikaan, vaikka sä et siitä enää koskaan tulekaan juomaan.

Mieli ei oo ehkä kuitenkaan ihan täysin tajunnut sitä, että sä olet oikeasti poissa. Että kun mä menen porukoille, sä et ole enää siellä. Sä et tule vastaan heiluttaen häntää, sä et tule antamaan miljoonaa pusua etkä sä tule enää koskaan laittamaan päätäsi mun syliin. Mä en saa enää koskaan ottaa sua tassusta kiinni, tuntea sun lämpimän kehon, kuulla sun tuhinaa kun sä nukut, tuntea sun vilpitöntä rakkautta. 

Ulkona on harmaata, pilvistä. Välillä kuuluu kaukaista linnun laulua. Kevät tulee. Värit tuntuu silti haaleammilta, ihan kuin sä olisit vienyt ne mukanasi pois. Ensi kesä on sitten ensimmäinen ilman sua. Sitten tulee ensimmäinen syksy. Ensimmäinen joulu. Aika kuluu, muistot pysyy. Tuska ehkä helpottaa jossain vaiheessa. En osaa sanoa milloin. Mä en ole oikeasti menettänyt ketään tai mitään mulle näin tärkeää koskaan. Sä olet siis mun ensimmäinen, ja varmaan myös suurin, sydänsuru. Sanat ei voi kuvailla sitä, miten moneksi pieneksi, sun muotoiseksi palaseksi mun sydän on tällä hetkellä hajonnut. Vaikka mä suren myös sitä, etten saanut sanoa hyvästejä, olen toisaalta myös hieman helpottunut, etten ollut siellä. Joitain kuvia kun sä et vaan saa sun mielestä koskaan pois.

Onneksi sä kerkesit käydä täällä mun luona maaliskuun alussa. Ehkä sekin tekee asian tajuamisesta vähän hankalaa. Vastahan mä näin sut videopuhelussa viime viikolla, siellä sä vaadit porukoilta namipaloja ja makailit sun rakkaan possulelun vieressä. Sovittiin porukoitten kanssa, että soitellaan tänään kuitenkin videopuhelua, mutta lopetellaan aikaisemmin, jos alkaa tuntua liian vaikealta. En käsitä sitä, etten mä näekään sua siellä. Etten mä näekään sua enää koskaan.

Olit meidän kaikkien silmäterä. Me rakastetaan sua niin paljon. Mä lupaan juhlistaa sun synttäreitä joka vuosi. En tule koskaan unohtamaan sua. Sä olet mulle edelleen tärkein asia tässä maailmassa, vaikkei sua enää olekaan. Mä rakastan sua niin paljon. Lupaan myös kirjoitella sulle näin aina välillä, sillä kirjoittaminen on aina ollut mulle se paras keino purkaa vaikeita tunteita. Ja näin vaikeita tunteita mä en oo koskaan tuntenut. Me tavataan vielä, mä tiedän sen. Odota mua.

Hyvästi, rakas Runtti. Tavataan sitten taas.

A dying plea

 Song of the day;;

→ At the Close of Every Day - Shadowlight

--

Sain eilen huonoja, mutta en täysin yllättäviä uutisia. Kävin siis sillon helmikuun alussa silmänpohjakuvauksessa, ja tulokset tuli eilen postissa. Mulla on nyt proliferatiivinen retinopatia molemmissa silmissä ja silmäpolille varattuna aika ens kuun lopussa. Tarviin siis silmiin joko laseria tai pistoksia (en oo ihan varma kumpaa), jotta tuon retinopatian aiheuttamat uudissuonet ei ala vuotamaan. Retinopatia on yks yleisimmistä diabeteksen tuomista lisäiloista, ja yli 20 vuotta sairastaneista n. 80% saa myös tämän riesan itselleen. Mä olen osannut odottaa näitä komplikaatioita jo vuosia, joten sinänsähän tää ei mikään shokki ole. Se on vaan siitä hieman vittumaista, että koska mä sairastuin niin nuorena, niin myös näitä komplikaatioita alkaa tulemaan näin semi-nuorena. Mulla on kuitenkin 22 vuotta tän sairauden kanssa yhteistä matkaa takana. No, eipä mitään. Ens kuussa sitten mennään kattomaan että mitä tapahtuu. Ai niin, tässäpäs muuten fakta numero seitsemän: mä tykkään tosi monesta eri musiikkigenrestä, mutta mun suosikkeja on metalcore, instrumentaalinen musiikki, 80-luvun pop, synthwave sekä erilaiset indie rockin muodot.

Alone again

 Song of the day;;

→ vistlip - drop note.

幸せの意味なんてわからないまま返り咲く事も無く君は枯れていくの？

そうはさせない

君が居なきゃ僕も居ない

少しだけ時間をおくれよ

澄んだ空の下で逢い引き

寂しがり屋と自己中主義

暗幕に浮かぶスワロの様に

星座と揺れる君と二人

"just do it"

器用に生きるなんて無理

願わくばすぐに消えてしまいたい？

"生きる事に疲れた"君に「生きて下さい。」と告げる日々

oh shit

bring the noise

造り笑顔の説明書捨てて

Rhythm の残響に続け

お洒落ぶったインテリは相変わらず見下してる

「無力なお前は蟻以下。」

そうね幸在る未来が保証出来る筈も無いのさ

だからせめて唄おう

渋谷公衆電話裏を探り

逃げ惑う現状には R.I.P

手放せないカッターもオヤスミ

俺が見てるよ永遠に君自身

つっても成れねぇから不老不死

だからせめてこの声を枯らし韻とメロ刻む Rhythm machine

君救う lyrical murderer に... なりてぇな

oh shit

bring the noise

さぁ此処に君のサインを

"離れない"契約

mannequin は嘘吐かない

何も云わず傍に居る... けどその手はあまりに冷たい

忘れないでね

君が何時も依存する様に僕にとっても必要

「ねぇ、お願い傍にいて。あたしを捕まえていて。身体を弄って。

泣き合い。笑い合い。

だって..."誰か"なんかじゃダメで..."貴方"じゃなきゃダメで...。」

そんな関係でいたい

ウザいぐらいに

お洒落ぶったインテリは相変わらず見下してる

「無力なお前は蟻以下。」

そうね幸在る未来が保証出来る筈も無いのさ

だから唄おう

mannequin は嘘吐かない

何も云わず傍に居る... けどその手はあまりに冷たい

忘れないでね

君は独りじゃない事を

此処が居場所と為れ

--

Tässä aika sama tarina kun monen muun bändin kanssa: vistlip ei koskaan kuulunut mun ykkössuosikkeihin, mutta tästä biisistä oon aina paljon tykännyt. Sitten vuorossa, laskujeni mukaan ainakin, fakta numero kuusi: mun lempijuoma on Pepsi Max.