A STORM IS COMING.

Sunset, I close my eyes I pretend everything's alright Drowning in anger from all these lies I can't pretend everything's alright Please don't let me fall forever Can you tell me it's over? There's a hate inside of me like some kind of master I tried to save you, but I can't find the answer I'm holding onto you, I'll never let go I need you with me as I enter the shadows Caught in the darkness, I go blind But can you help me find my way out? Nobody hears me, I suffer the silence Can you tell me it's over now? There's a hate inside of me like some kind of master I tried to save you, but I can't find the answer I'm holding onto you, I'll never let go I need you with me as I enter the shadows I'm holding onto you, I'm holding onto you There's a hate inside of me like some kind of master I tried to save you, but I can't find the answer I'm holdin...

ei väliä mitä mä teen, se ei koskaan riitä. mä en koskaan riitä. mä en koskaan tuu olemaan tarpeeks hyvä kenellekkään. vaikka mä sanoisin, ihan kelle tahansa, että mä kyllä kuuntelen ja tuen, mutta jälkeen päin mä kuulen kaikkea muuta, ei mulla oo ketään kuka kuuntelis tai tukis-juttua. niin. mä tiedän kyllä, etten mä riitä enkä ole tarpeeks hyvä yhtään mihinkään enkä yhtään kenellekkään. ehkä karu tosiasia on vaan se, että kaikki tarvitsee ja ansaitsee jotain yksinkertaisesti parempaa ko minä. ja kyllä mä ymmärrän. jos en olis mä en mäkään kai musta sen erityisemmin välittäis. niin. kai mulla sitten on joku jakomielitauti, sillä välillä, kun ihmiset sanoo ettei ne pysty luottaan kehenkään, mä haluaisin vaan sanoa että vittu tukkikaa turpanne ja älkää ryssikö asioitanne, mutta toisaalta mä ymmärrän kyllä, en mäkään kehenkään luota. ei ole rakkautta ilman luottamusta, eihän? sitten mussa kai ei yksinkertaisesti oo enää mitään jäljellä. mä en tiedä, mitä ihmiset näkee kun ne kats...

I have an illness and it's called myself I am so desperate I'm getting in over my head I regret so many things I've done The past is to remind be how broken I am How broken I am How naive I was I've suffered the consequences This world is not for me I've suffered the consequences I've failed you, I've failed everyone I've put so many things above you But you still are always there for me I don't know who I am anymore If I even knew who I was How naive I was How naive I was My head starts pounding My body begins to burn I'm tired I'm beat down And my hope is dying I've suffered the consequences This world is not for me I've suffered the consequences I've failed you, I've failed everyone I've put so many things above you But still you are always there for me I don't know who I am anymore If I even knew who I was I've ...

how many times has someone, anyone, told you or let you know in every possible way that it - anything - is your fault? that every little mistake you made, every thing you did, every little word you said... it's your fault. no matter what you did, no matter how hard you tried, still they blame you. 'cause they need someone to push the blame on. and you're just standing there. seemingly fine, fighting inside to make it through every single day in the endless ocean of blank faces, empty expressions, hateful eyes. you broke it. you made it worse. you, you, you. someone was putting the pieces back together, then you came and broke them into tiny shards so that they could never be perfect again. just like you. just like their every word and look does do you. i'm fine, you say, you quickly fake a smile when another piece inside you breaks. pieces that can never be found, can never be put back together again. they want to push you down, they want to break you, so that you can ...

tänään mä haluan... no, en tiedä, voisko sitä kutsua mikskään muuksi kuin selittämiseks, mut kutsutaan sitä nyt niinkin sivistyneellä sanalla kuin avautuminen. niin, mä en tykkää puhua tunteistani tai mistään muustakaan semmosesta, mut jotenkin munkin on saatana päästettävä ne ulos, ja mun keinoni on kirjottaminen. ainakin yleensä. muista keinoista ei puhuta. asiat alkaa käydä vaikeiks. henkisesti ainakin, ahistaa päivä päivältä enemmän, mä tiedän kyllä että mun on pakko itsekin tehdä jossain vaiheessa jotain. ei ehkä ihan vielä, mutta pian kuitenkin. ehkä mä vain vielä odotan sitä ns. oikeeta hetkeä, mut minut tuntien, en tiedä tuleeko sellaista ees koskaan. toivon tosissani, että tulee, ja että mä saan revittyä jonkinlaisia sanoja suustani, että mä saisin oloni helpottumaan edes vähän. mulla on kyllä jonkinlainen toimintasuunnitelma, on vaan ajan kysymys millon pistän sen käytäntöön. mut hetken aikaa mun on kestettävä. mä olen kestänyt vuosia, mä kestän vielä hetken. mä vih...

hyvää iltaa kaikki, kello on tällä hetkellä seitsemän yli yksi, katsoin tuossa äskön Degrassia ja kuuntelen musiikkia, mietin mitä tekisin kohta... en nimittäin yhtään tiedä, ei liiku päässä nyt sen suuremmin juurikaan mitään... koulua on tosissaan mennyt kolmisen viikkoa suunnilleen, eli kuukaus kohta. ihan jeesisti se on kai alkanu, tosin läksyt ja muut, varsinkin sit kun kokeet alkaa, tuppaa hieman väsyttään. ei ehkä mua itteäni sinänsä stressaan, en hirviästi osaa ees stressata koulusta, mut tosiasia on se, et välillä tuntuu että on vaan koulu, koulu ja koulu eikä oo aikaa millekään muulle, vaikka onkin. toisaalta asiat pitäis osata myös priorisoida oikein, en ehkä itsekään aina niin osaa tehdä, mut aina oppii uutta. mua väsyttää. ei kuitenkaan niin paljoo vielä että ei pysyis silmät auki, mut väsyttää kuitenkin. sen valitettavasti huomaa, että koulu ja kaikki muu syö sen verran että ei jaksa enää niin paljoa. enkä mä halua vaan paahtaa koko ajan, kyl välillä ois ih...

morjens ihmiset :)) kello on atm 2.19 yöllä eikä mua väsytä oikeestaan yhtään. ajattelin silti olla hieno ihminen ja mennä nukkumaan ihan kohta että jaksan herätä aamulla ennen 12... se ei aina tuppaa onnistuun niin hyvin, ei todellakaan ole yhtä helppoa miltä se kuulostaa. laskeskelin tuossa että torstaina tuli tyttöni kanssa 2kk täyteen, aika menee hirviän nopiasti. koulua on ollu kaks viikkoa, ja kuten aina, välillä tuntuu että sitä pystyy paahtaan täydellä teholla, mut välillä tuntuu että ei sitä kukaan jaksa. yks mun nettikaveri on ihan äärettömän ärsyttävä siitä puolesta, että se tykkää keksiä mulle vaikka mitä ongelmia, yhtenä päivänä mulla on joku mielenalahäiriö ja seuraavana päivänä se haluais kovasti väittää että mä kärsin jonkinsortin kompleksista. no, ota nyt siitä sit selvää. se on vaan älyttömän huolehtivainen ihminen, kyl mä sen tajuan. hahhah, ostin ton Viisi legendaa-leffan eilen, pitää kattoa se tänään :D fighting life to the end of my days