Motion sickness
Song of the day;;
You’ll never know
Lost alone I sink deeper
Left like a ghost, I’m cursed with obsession
Lower
Lower than the lie you’ve led to end this condition
Oh, I’ve lost my way
You led me astray
And now I’m on my own
And I can’t look away
Twisted by a lover's band
Painted in gold with stories untold
I read between all your lies
I’ve been following the signs
You’ll never know
A perfect tension that held all of us in place
With every waking moment, we survive this empty space
Oh, I’ve lost my way
You never meant to run away
You led me astray
And now it can’t be erased
Left to decipher the ones who never loved me
(Clarity)
I can see all my past, it’s just a memory
(Memory)
I’ve become a vessel to carry all the ones I’ve lost
Oh, eidolon, what have I become?
(Lost)
You’ve led me astray for far too long
Falling structures collapse around me
Oh, I’ve lost my way
You led me astray
And now I’m haunted by your memory
Oh, I’ve lost my way
You never meant to run away
You led me astray
And now it can’t be erased
A perfect tension that held all of us in place
And now the story's over
And I’ve become replaced
I’ve taken back all the time that you took from me
Now I’m chasing this lost memory
I have seen the light through
In view
Yet you always look away
Turn the key (And you’ll see)
That there’s no hope left
No hope if you believe in nothing
--
Huomenna lääkäri. En halua mennä. Ahdistaa. En ole kerennyt enkä jaksanut käydä verikokeissa, joten tulen varmasti kuulemaan siitä. Ymmärrän, että lääkäri haluaa vain hyvää, mutta en pidä tämän kyseisen lääkärin lähestymistavasta ollenkaan. Ehkä se ei vaan tiedä, että mulle on liian paljon kuulla asioita niin suoraan, kun mitä se edellisillä kerroilla on sanonut. Lamaannun sellaisesta, eikä silloin muutosta parempaan tapahdu kovin nopeasti. Tiedän, että tämä pitäisi pukea sanoiksi ja kerätä rohkeus siihen, että sanoisin nämä sanat sille. En tiedä osaanko tai uskallanko. Ehkä kaikki menee niin kuin aina, ja istun ahdistuneena kuuntelemassa sitä samaa paskaa mitä kuulen joka kerta, sanon samat asiat ja vastaan samoihin kysymyksiin. Terapia on vasta alkanut. Vasta nyt mun on mahdollista ottaa niitä askeleita, jotka loppujen lopuksi johtaa siihen, että jaksaisin taas välittää fyysisestä hyvinvoinnistani. En halua heti ottaa takapakkia vaan sen takia, että kaikki isketään päin naamaa kerralla.
Kommentit
Lähetä kommentti