Siirry pääsisältöön

Motion sickness

 Song of the day;;

→ The Luminary - Apparition


You’ll never know

Lost alone I sink deeper

Left like a ghost, I’m cursed with obsession

Lower

Lower than the lie you’ve led to end this condition


Oh, I’ve lost my way

You led me astray

And now I’m on my own

And I can’t look away


Twisted by a lover's band

Painted in gold with stories untold

I read between all your lies

I’ve been following the signs

You’ll never know

A perfect tension that held all of us in place

With every waking moment, we survive this empty space


Oh, I’ve lost my way

You never meant to run away

You led me astray

And now it can’t be erased

Left to decipher the ones who never loved me

(Clarity)


I can see all my past, it’s just a memory

(Memory)

I’ve become a vessel to carry all the ones I’ve lost

Oh, eidolon, what have I become?

(Lost)

You’ve led me astray for far too long

Falling structures collapse around me


Oh, I’ve lost my way

You led me astray

And now I’m haunted by your memory


Oh, I’ve lost my way

You never meant to run away

You led me astray

And now it can’t be erased


A perfect tension that held all of us in place

And now the story's over

And I’ve become replaced


I’ve taken back all the time that you took from me

Now I’m chasing this lost memory

I have seen the light through

In view

Yet you always look away

Turn the key (And you’ll see)

That there’s no hope left

No hope if you believe in nothing

--

Huomenna lääkäri. En halua mennä. Ahdistaa. En ole kerennyt enkä jaksanut käydä verikokeissa, joten tulen varmasti kuulemaan siitä. Ymmärrän, että lääkäri haluaa vain hyvää, mutta en pidä tämän kyseisen lääkärin lähestymistavasta ollenkaan. Ehkä se ei vaan tiedä, että mulle on liian paljon kuulla asioita niin suoraan, kun mitä se edellisillä kerroilla on sanonut. Lamaannun sellaisesta, eikä silloin muutosta parempaan tapahdu kovin nopeasti. Tiedän, että tämä pitäisi pukea sanoiksi ja kerätä rohkeus siihen, että sanoisin nämä sanat sille. En tiedä osaanko tai uskallanko. Ehkä kaikki menee niin kuin aina, ja istun ahdistuneena kuuntelemassa sitä samaa paskaa mitä kuulen joka kerta, sanon samat asiat ja vastaan samoihin kysymyksiin. Terapia on vasta alkanut. Vasta nyt mun on mahdollista ottaa niitä askeleita, jotka loppujen lopuksi johtaa siihen, että jaksaisin taas välittää fyysisestä hyvinvoinnistani. En halua heti ottaa takapakkia vaan sen takia, että kaikki isketään päin naamaa kerralla.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää